Monivuotiset ympäristönurmet monipuolistavat yksivuotisten kasvien viljelyn viljelykiertoa. Ympäristönurmia käytetään myös peltolohkoja ja vesistöjä erottavilla suojavyöhykkeillä ja-suojakaistoilla. Yleisesti voidaan todeta, että nurmiviljely lisää peltomaan orgaanisen aineksen määrää, mikä puolestaan vahvistaa maan mururakennetta ja parantaa siten pellon ravinne- ja vesitaloutta.
Multa- ja turvemailla nurmiviljely vähentää yksivuotisten kasvien viljelyyn verrattuna maanmuokkausten toistuvuutta ja siten pellon eloperäisen aineksen hajoamisesta syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä ja vesistökuormitusta. Nurmet lisäävät ympäristön monimuotoisuutta sitä enemmän mitä pidempään niiden viljelyä jatketaan. Nurmien vaikutus monimuotoisuuteen vaihtelee kuitenkin niiden perustamistavan, hoidon ja iän mukaan. Luonnonhoitonurmien vaikuttavuus monimuotoisuudelle on suuri varsinkin alueilla, joissa yksivuotisten kasvien viljely on alueella muutoin laajasti vallitsevaa.
Huomaa, että vesien suojakaistoilla, suojavyöhykkeilläja pientareilla on erilaiset hoito-ohjeet ja tukiehdot. Suojavyöhykkeiden ja -kaistojen tarkoituksena on vähentää eroosiota sekä ravinteiden ja torjunta-aineiden kulkeutumista vesiin. Ne voivat lisäksi vähentää uomien liettymistä ja kunnossapitotarvetta. Niillä on merkitystä myös maatalousmaiseman elävöittäjinä ja maiseman monimuotoisuuden ja lajirunsauden lisääjinä. Niiden merkitys kasvaa peltolohkon kaltevuuden lisääntyessä, lohkon viljelykasvin ollessa viljaa tai muuta yksivuotista kasvia ja pellon maalajin ollessa savimaata karkeampaa maalajia. Niillä viljeltävät nurmikasvustot pidättävät tutkimusten perusteella eroosiota ja typpikuormitusta. Salaojitetuilla lohkoilla typpikuormituksesta 2/3 tosin syntyy salaojavalunnan kautta.
Mikäli suojakaistan kasvillisuus jätetään keräämättä, voivat kaistat jopa kasvattaa fosforin kokonaiskuormitusta. Se syntyy liukoisen fosforin kuormituksen lisääntymisestä. Sitä voidaan vähentää, jos suojakasvusto niitetään ja korjataan vuosittain. Niitto kannattaa kasvillisuuden tuottaman monimuotoisuuden säilymisen ehdoilla tehdä heinäkuun puolivälin jälkeen tai vasta elokuussa. Suojakasvustoista on etua ravinnekuormituksen hillinnän ohella myös peltolinnuille sekä perhosille ja nämä saattavat kohdentaa mahdolliset myyrätuhot avoimen pellon sijasta suojavyöhykkeelle.