Kotieläinten lanta on maatalouden tärkein kierrätysmateriaali. Kotieläinten kuluttamien rehujen ravinteista kuitenkin vain murto-osa pidättyy tilalta myytäviin lopputuotteisiin valtaosan erittyessä lantaan. Kun kotieläinten ruokintaan lisätään ostorehuja, lannan ravinnemäärä voi ylittää tilalla viljeltävien rehujen lannoitustarpeen. Se on ilmeisempää sika- ja siipikarjatiloilla kuin nautatiloilla ja epäsuhta koskee sekä lannan fosforia että kaliumia. Kaliumilla ei ole kuitenkaan haitallisia ympäristövaikutuksia eikä se pidäty fosforin tavoin maaperään.
Kotieläinlantojen sisältämän fosforimäärän on arvioitu kattavan lähes kokon peltoviljelymme fosforitarpeen. Se on tulevaisuuden kannalta hyvä asia, koska lannoitefosforin rajalliset raaka-ainevarat ovat ehtymässä, mikä lisää fosforin kierrätystarvetta. Välitön haaste on kuitenkin se, kuinka alueellisesti keskittyneen kotieläintalouden lannan fosfori saataisiin maamme koko peltoalan lannoituskäyttöön.
Fosfori erittyy lantaan käytännössä sonnan mukana. Lietelannan separoinnissa osa fosforista siirtyy prosessoinnissa erottuvaan kuivempaan fraktioon, mikä mahdollistaa lannan fosforin hiukan kustannustehokkaamman jakelun laajemmalle levitysalueelle. Kotieläinten lannan liukoinen ja kasveille välittömästi käyttökelpoinen typpi on käytännössä virtsan typpeä. Eläimiltä sulattamatta jäävä rehu erittyy sonnassa ja siinä on myös typpeä, jonka kasvit saavat käyttöönsä kuitenkin vasta viiveellä, koska maamikrobien tulee ensin hajottaa pellolle levitetyn sonnan typpi kasveille käyttökelpoiseen muotoon.
Lannan liukoinen typpi on kierrätysravinteena fosforia haastavampi, koska se on altis hävikeille lannan kaikissa käsittelyvaiheessa. Lannasta kaasumaisina syntyvät ammoniakki- ja ilokaasupäästöt aiheuttavat ympäristön rehevöitymistä, happamoitumista, myötävaikuttavat ilmastonmuutokseen, ja syntyvät hävikit vähentävät lisäksi satoa. Lietelannalla pääosa typpihävikeistä syntyy levitysvaiheessa. Siksi levitystekniikalla on hävikkien hallinnassa ratkaiseva merkitys. Kuivikelannalla typpihävikkejä syntyy merkittävästi jo lannan talteenoton ja varastoinnin aikana. Lannan typpihävikkien voi ennustaa jatkossa lisääntyvän, kun kuiviketurpeen saatavuus heikkenee. Lannan levitysmäärä perustuu lanta-analyysiin. Erityisesti kuivikelannalla on tärkeää, että näyte on edustava.