Ojitusten yhteydessä toimijan tulee ottaa happamuuden syntymisen ehkäiseminen huomioon suunnittelussa ja toteutuksessa. Happamista sulfaattimaissa kaivettavat massat ovat mustia ja haisevat rikkivedylle. Kaikkia happamia sulfaattimaita ei voi kuitenkaan tunnistaa ulkonäön ja hajun perusteella, ne voiva olla myös karkearakeisia maita.
Vesien suojelussa on tärkeintä estää happamuuden muodostuminen pitämällä ojien ja muiden rakenteiden kaivusyvyys alkuperäisen ojituksen tasolla. Ojien perkaus tulisi tehdä vain poistamalla kasvillisuus ja ojiin kertynyt aines. Turvemailla voidaan tarvittaessa ojia syventää, jos pysytään turvekerroksessa. Mikäli ojitussyvyyttä kivennäismaissa on tarvetta kasvattaa, tulee happamuuden esiintyminen kaivettavalla alueella selvittää tarkemmin ja tarvittaessa suunnitella toimenpiteet happamuushaittojen estämiseksi.
Eroosiota ojissa voidaan estää kaivu-perkauskatkoilla, pohjapadoilla tai putkipadoilla. Mikäli tehdään laskeutusaltaita, niin tulee kaivuusta syntyneet kivennäismaat peittää turpeella tai kalkita riittävän hyvin. Laskeutusaltaan kaivusyvyyttä voidaan vähentää hyvällä kynnyksellä, esimerkiksi putkipadolla altaan purkupäässä. Lietekuppien sijasta on parempi käyttää perkaus- ja kaivukatkoja.
Kun perataan niin suurta uomaa, että vesiensuojelurakenteita ei voi tehdä, tulee käyttää joitakin seuraavista vesiensuojelutoimenpiteistä: perkauskatkot tai pohjakynnykset, tulvatasanteet, toispuoleinen kaivu, loivat luiskat, luiskien nopea kasvittumisen varmistaminen ja työaikaiset risupadot. Kaivutyöt tulee tehdä vähävetisenä aikana, ei kuitenkaan jäätyneeseen maahan.
Katsaus happamista sulfaattimaista
.
.