Talviaikaista kasvipeitteisyyttä voidaan toteuttaa mm. seuraavilla tavoin: Monivuotisilla ja yksivuotisilla talven yli säilytettävillä nurmilla, syyskylvöisillä kasveilla, kerääjäkasveilla, saneerauskasveilla, monivuotisilla puutarhakasveilla sekä jättämällä edellisellä kasvukaudella korjatun kasvuston sänki talven yli. Koska kasvipeitteen kattavuus vaihtelee paljon em. toteutustapojen kesken, myös em. toimilla saavutettavissa olevat ympäristövaikutukset vaihtelevat oleellisesti.
Monivuotinen nurmi vähentää eroosiota ja pintavalunnan typpikuormitusta, mutta voi lisätä liukoisen fosforin synnyttämää vesistökuormitusta. Nurmen kyntö satovuosien jälkeen lisää hiukan typpikuormitusta. Riskiä voi vähentää, jos kyntö jätetään myöhäiseen syksyyn. Sänki vähentää nurmen tavoin hieman eroosiota, kiintoainesidonnaista fosforikuormitusta ja typen huuhtoumaa. Sängen liukoisen fosforin kuormitus on hiukan syyskyntöä suurempi.
Syyskylvöisten kasvien vaikutukset riippuvat paljon kylvön onnistumisesta ja syksyn sääolosuhteista. Suorakylvö ei poista kynnön tavoin kasvustoa ja se voi siksi vähentää sekä eroosiota että maa-ainessidonnaista fosforikuormitusta kuin myös typpikuormitusta, mutta lisätä jopa selvästi liukoisen fosforin kuormitusta. Suorakylvön fosforikuormitus kuitenkin vähenee, jos suorakylvö korvataan ajoittain kynnöllä.
Heinämäiset kerääjäkasvit, erityisesti italianraiheinä, vähentävät typpikuormitusriskiä, mutta viljan aluskasveina myös jyväsadon määrää ja valkuaispitoisuutta. Palkokasvien käyttö alus- tai kerääjäkasveina ei samalla tavoin vähennä jyväsatoa tai sen valkuaispitoisuutta, mutta ei myöskään typpikuormituspotentiaalia. Alus- ja kerääjäkasvien kasvuston jäätyminen ja sulaminen talvikauden aikana vapauttaa kasvimassasta fosforia, mikä lisää liukoisen fosforin kuormitusta, jos fosfori ei pidäty peltomaahan. Jäätyneessä maassa pidättyminen jäänee vähäiseksi. Saneerauskasvien odotettavissa olevat vaikutukset voidaan rinnastaa alus- ja kerääjäkasveihin.
Yhteenvetona voidaan todeta, että talviaikainen kasvipeite vähentää ensisijaisesti eroosiota ja sen kautta syntyvää fosforikuormitusta. Talviaikaisesta kasvipeitteestä suurin hyöty saadaan siten kaltevilla peltolohkoilla, joita maassamme on kuitenkin verrattain niukasti.
