Uomien luonnontilaa parannetaan putkipatojen ja laskeutusaltaiden ja muiden uomarakenteiden avulla. Putkipadon tavoitteena on rajoittaa padon läpi virtaavan veden määrää tulvahuippujen aikana ja padottaa vettä hetkellisesti ojitusalueelle. Pato vähentää eroosiota padon ylä- ja alapuolella. Putkipadon yhteyteen rakennettavan laskeutusaltaan tavoitteena on pidättää valumavesien kiintoainetta ja siihen sitoutuneita ravinteita.
Padot rakennetaan paikalla olevasta maa-aineksesta, apuna käytetään suodatinkangasta ja kivetystä. Säätöputken ja ylivuotoputken pituus vähintään 6 m ja runkoputki halkaisijaltaan vähintään 200 mm.
Putkipatoa rakentaessa padon sijoituspaikan etupuolelle (yläpuolelle) kaivetaan syvennysallas tai laskeutusallas, joka on helppo tyhjentää. Altaan etu- ja takareunaan kaivetaan syvennys (putkien päiden kohdalle). Säätöputkeen kiinnitetään kulmayhde ja putki asennetaan ojanpohjalle siten, että putken päät tulevat syvennyksien kohdalle. Putken tulee olla vähintään tavoitellun kuivatustason syvyydellä. Putki peitetään ja tiivistetään. Ylimenoputki asennetaan 30–40 cm:n syvyyteen ympäröivän maanpinnan tasosta. Ylimenoputki asennetaan siten, että sen läpi virtaava vesi ei syövytä padon takapenkkaa. Pato tiivistetään ja rakennetaan selvästi ympärillä olevaa maanpintaa korkeammaksi.
Rakentamisessa noudatetaan Keski-Suomen Metsäkeskuksen laatimia ohjeistusta virtaamansäätöpadon rakentamiseen. https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/ohje-virtaamansaato.pdf
Altaiden syviin osiin laskeutuneen liejun määrää voi tarkkailla mittakepillä. Sedimentoituneen aineksen määrä tulee tarkastaa vähintään kerran vuodessa ja syvänteet tyhjennetään tarvittaessa eli silloin, kun lieju uhkaa lähteä liikkeelle tulvavirtaamalla tai syvä osa mataloituu liiaksi vähentäen veden viipymää altaassa. Lieju kaivetaan pois kuivana aikana ja läjitetään siten, ettei ravinteita valu takaisin vesiin. Ravinnepitoisen sedimentin voi levittää pelloille.
.
.
