Lannan sisältämät ravinteet voidaan määrittää lanta-analyysin avulla. Nitraattidirektiivin mukaisesti kotieläintiloilla on tehtävä lanta-analyysi vähintään viiden vuoden välein, ja analyysin tiedot on säilytettävä vähintään 10 vuotta. Analyysivelvoite koskee kaikkia tiloja, joilla syntyy tai joiden pelloilla käytetään lannoitteena enemmän kuin 25 m³ lantaa vuodessa. Suositeltavaa olisi uusia analyysi vuosittain, sillä lannan ravinnepitoisuudet vaihtelevat eri aikoina esimerkiksi rehujen laadun ja ruokinnan voimakkuudesta johtuen. Poikkeamia aiheuttavat myös esimerkiksi lannan käsittelymenetelmät sekä varastointitavat. Lannan ravinnesisällöt vaihtelevatkin tilakohtaisesti, eikä samaa analyysiä voida soveltaa edes saman tuotantosuunnan eri tilojen välillä luotettavasti. Taulukkoarvojen avulla voidaan saada käsitys eri lantalajien ravinnesisällöistä. Nämä arvot voivat kuitenkin poiketa merkittävästi todellisista arvoista, ja siksi olisikin tärkeää teettää lanta-analyysi.
Lanta-analyyseistä määritetään aina vähintään kuiva-ainepitoisuus, tilavuuspaino, kokonais- ja liukoinen typpi, fosfori sekä kalium. Analyysiä voidaan tarkentaa määrittämällä lisäksi kalsiumin, magnesiumin, natriumin, kuparin, sinkin, molybdeenin ja boorin pitoisuudet. Määrittämällä ravinteita laajasti, saadaan tärkeää tietoa siitä, kuinka paljon kasvit saavat näitä ravinteita lannasta.
Näytteenotto on tehtävä huolellisesti, jotta tulokset olisivat mahdollisimman luotettavat. Paras ajankohta näytteenotolle on juuri ennen lannan levitystä tai siirtoa varastolta. Näyte otetaan peltoon levitettävästä lannasta, ja sen tulee sisältää kaikki siihen sekoittuneet kuivikkeet sekä sade- ja pesuvedet. Ajatuksena on, että näytteen tulisi edustaa lannan keskimääräistä koostumusta. Linkit-osiosta löytyy tarkemmat ohjeet lantanäytteen ottoon.
Lannoituksen suunnittelu alkaa lannan ravinteiden määrityksestä, ja niiden mahdollisimman tarkasta hyödyntämisestä. Lannan ravinnekoostumus ei yleensä ole kasveille paras mahdollinen, vaan siinä on yleensä liikaa fosforia ja kaliumia suhteessa liukoiseen typpeen. Lantaa voi siis joutua täydentämään muilla lannoitteilla. Lannan levitysmääriä laskettaessa on myös huomioitava, että kaikki lannan ravinteet eivät välttämättä ole heti kasvien hyödynnettävissä. Lannan ja sen sisältämien ravinteiden annostelu kasveille on haastavampaa kuin epäorgaanisten lannoitteiden, mutta toisaalta lannalla on myös muitakin arvoja kuin ravinnearvo. Lannan mukana peltoon saadaan lisää orgaanista ainesta ja maanparannuspartikkeleita. Lantalajeista naudan liete on yleensä ravinnesuhteiltaan sopivin viljojen ja nurmien lannoituksessa.
Karjanlanta on arvokasta lannoitetta, joten sen analysointiin ja käyttöön kannattaa panostaa. Suurin kierrätyspotentiaali ravinnekiertojen tehostamiseen onkin juuri lannan ravinteissa, ja se olisi tärkeää hyödyntää täysimääräisesti kasvien lannoitteena ja maanparannusaineena.
.
