Nurmen perustamisen tavoite tulee olla tasaisen, tiheän ja elinvoimaisen kasvuston aikaansaaminen. Pellolle kannattaa tehdä viljavuustutkimus ja sen perusteella kalkitus ja hivenlannoitus. Ojien kunto kannattaa tarkastaa sekä tehdä kestorikkakasvien torjunta. Pelto muotoillaan ja painanteet korjataan. Mikäli pellolla kasvaa vanhaa nurmea, se voidaan lopettaa glyfosaatin avulla. Perustusvaiheessa luodaan sadon perusta kaikille nurmivuosille.
Nurmea perustettaessa korjuustrategia tulee olla tiedossa. Lajikevalinnoissa kannattaa huomioida talven kestävyys, maalaji sekä riittävä siemenmäärä. Perustamisvaiheessa karjanlantaa kannattaa käyttää kohtuullisissa määrin, esimerkiksi naudan lietettä noin 30–40 t/ha.
Nurmi voidaan kylvää 2–3 senttimetrin syvyyteen suojakasvin kylvölannoituksen yhteydessä tai heti sen jälkeen. Pelto kannattaa jyrätä ennen kylvöä tai sen jälkeen, jotta tasainen orastaminen varmistuu. Suojakasviksi nurmelle sopii aikainen viljalaji. Suojaviljan kylvötiheys on 350 kpl/m2 eli noin 150 kg/ha. Suojaviljan laontorjunta on syytä tehdä, koska useimmiten nurmen aukkoisuus johtuu suojakasvin lakoutumisesta.
Nurmi voidaan perustaa myös ilman suojakasvia. Tällöin siemenmääränä on oltava vähintään 25 kg/ha. Kylvö voidaan tehdä sääoloista riippuen joko syksyllä tai keväällä. Keväällä kylvettäessä riskinä on kuivuus. Nurmien uusimisväli on enintään neljä vuotta. Vanhemmissa nurmissa sadontuottokyky heikkenee ja rikkakasvipitoisuus lisääntyy.
Nurmen siemeneksi käyvät joko valmiit tai omat sekoitukset. Hyvä peruskaava siemenseokselle on esimerkiksi: Peruskasvi 50–80 % Timotei, Lisukeheinät 20–50 % Ruokonata, nurminata, Typensitojat: Puna-apila, alsikeapila, valkoapila 3–6 kg/ha.
.
