Suomessa sadannan määrä ylittää haihdunnan. Siksi kuivatuksella on peltojen vesitalouden hallinnassa keskeinen merkitys. Tarvetta kasvattaa edelleen se, että talvikauden sadanta kertyy kuukausien ajan lumena, jonka sulamisesta nopeasti kertyvä kevätvalunta on saatava nopeasti kuivatettua, jotta peltojen liiallinen märkyys ei viivästytä kevätkylvöjä ja -lannoituksia.
Peruskuivatuksessa kuivatusvedet johdetaan valtaojien ja luonnonuomien kautta alapuolisiin vesistöihin. Peltolohkojen kuivatuksessa käytetään paikalliskuivatusta. Kun alue ojitetaan ensi kerran, puhutaan ensiojituksesta. Täydennysojituksessa kuivatusta tehostetaan lisäämällä ojia jo olemassa ojien väliin. Uusintaojituksessa ojitus uusitaan kokonaan. Paikalliskuivatuksessa käytetään avo- ja salaojitusta ja pellon pinnan muotoilua.
Salaojitus voidaan toteuttaa tavanomaisena tai säätösalaojituksena. Jälkimmäinen mahdollistaa kuivatusvesien padottamisen ojastoon. Se vähentää ravinnekuormitusta ja lisää kasveille käyttökelpoisen veden määrää maaperässä. Happamilla sulfaattimailla säätösalaojitusta voidaan käyttää vähentämään happamuuden ja haitallisten metallien vapautumista potentiaalisesti happamista maakerroksista. Säätösalaojituksella voidaan vähentää myös multa- ja turvemailla eloperäisen aineksen hapettumista, mikä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ilmakehään.
Kuivatuksen tavoitteena on säilyttää pellon kantavuus, vähentää tiivistymisriskiä ja ravinnehuuhtoutumia sekä säilyttää maankosteus kasvien veden ja ravinteiden saannin kannalta riittävänä. Kuivuus saattaa rajoittaa erityisesti kasvukauden alkupuolella kasvien veden saantia ja riskin ennustetaan jatkossa ainoastaan yleistyvän.
Kastelumenetelmistä yleisin on sadetuskastelu, jota käytetään lähinnä erikoiskasvinviljelyssä mm. perunalla ja mansikanviljelyssä. Se soveltuu kastelun ohella myös hallan torjuntaan. Muita käytössä olevia kastelumenetelmiä ovat tihkukastelu ja säätökastelu. Kastelutarpeen ja kastelualojen mahdollinen lisääntyminen voi johtaa siihen, että kasteluveden saanti ja vielä ilmeisemmin kastelukustannukset rajoittavat kastelun käyttöä. Yksi kustannustehokas ja hajakuormitusta vähentävä ratkaisu voisi olla metsätalouteen ojitettujen valuma-alueiden sulamisvesien allastaminen maatalouden kasteluvesiksi. Veden siirto tapahtuisi painovoimaisesti säätösalaojitetun pellon ojastoon, jossa sitä käytettäisiin pellon pohjaveden pinnankorkeuden säätelyssä. Menettely olisi osaa valuma-aluemittakaavaista vesitalouden hallintaa.
