Viherlannoitus ylläpitää pellon kasvukuntoa, ja sen maanparannushyöty perustuu useisiin fysikaalisiin, kemiallisiin ja biologisiin vaikutuksiin. Sillä voidaan lisätä maahan ravinteita, etenkin typpeä, esimerkiksi palkokasvien biologisen typensidonnan avulla. Viherlannoituksessa suositaan siemenseoksia, jolloin viljelyvarmuus parantuu. Sopivia kasveja ovat esimerkiksi apilat, virnat, mesikät sekä sinimailanen. Seoksessa voi myös olla mukana esimerkiksi nurmiheiniä ja viljoja. Ajatuksena on, että palkokasvin rinnalle otetaan toinen kasvi tai kasveja keräämään palkokasvin sitomaa typpeä, ja estämään sen huuhtoutumista. Kasveihin sitoutunut typpi vapautuu myöhemmin seuraavien kasvien käyttöön. Palkokasvien siemenet voidaan ympätä typensidonnan tehostamiseksi.
Eniten sadonkorjuutähteitä ja juuristoa jää maahan monivuotisen, apilapitoisen nurmen jäljiltä. Yksivuotiset kasvustot jättävät maahan noin neljänneksen tästä. Monivuotiset viherlannoitusnurmet parantavat niin pinta- kuin pohjamaan rakennetta, ja estävät eroosiota. Syväjuuriset lajit lisäävät maahan vedenläpäisykykyä parantavia kanavia ja nostavat ravinteita pohjamaasta pintakerrokseen, kun taas matalajuuriset lajit kuohkeuttavat pintamaata. Kasvukauden aikana monivuotista viherlannoituskasvustoa hoidetaan tarvittaessa niittämällä keskikesän aikaan. Niitto lisää kasvuston massan tuottoa, ja parantaa rikkojen hallintaa. Lannoitusta ei yleensä tarvita.
Viherlannoitus lisää helposti hajoavan eloperäisen aineksen määrää maassa, tukee pieneliöstön toimintaa ja lisää pellon monimuotoisuutta. Maan mikrobit saavat viherlannoituskasvuston juurista ja maahan muokatusta massasta ravintoa, ja muuttavat viherlannoitusmassan ravinteet viljeltävälle kasville käyttökelpoiseen muotoon. Rehevä viherlannoituskasvusto estää samalla rikkakasvien kasvua.
Viherlannoituskasvin kasvaessa saman aikaisesti tuotantokasvin kanssa aluskasvina, voi kasvusto hillitä sekä tautien, että tuholaisten leviämistä. Kasvuston kasvaessa pellolla voidaan tehdä myös muita kunnostustoimenpiteitä, kuten ojitusta ja tiivistymien kuohkeutusta.
Viherlannoituksella on runsaasti erilaisia hyötyjä maanviljelyssä, jotka syntyvät peltomaan rakenteen parantumisena ja typensitojien typpilannoitusvaikutusten myötä. Vaikka myytävää satoa ei viherlannoitusvuosina saisi, on se silti aina sijoitus tulevaisuuteen ja ympäristöön; hyvin hoidettu maa tuottaa parhaan sadon. Lohkokohtaisten toimenpiteiden korvaus, jossa viherlannoitus on yhtenä osana, paikkaa hieman taloudellisia menetyksiä. Aluskasvien avulla viljelykiertoon saadaan vaihtelua sadosta luopumatta. Viherlannoituskasvuston toistuessa kierrossa säännöllisin väliajoin, positiiviset vaikutukset säilyvät vuodesta toiseen.
Viherlannoitus voidaan jakaa:
Yksivuotiset viherlannoituskasvustot
Monivuotiset viherlannoituskasvustot
.
